Helsingin Sarjakuvafestivaalit 18.-19.9.2004

Raportti myyntipöydän takaa

Marko Turunen
Kuvat Marcos Farrajota

Lauantaina kännykän herätyskello soittaa seitsemältä aamulla ja muutaman minuutin kuluttua siitä herätyskello. Kahdeksalta pakkaamme Opelin ja lähdemme Lahdesta matkaan kohti Helsinkiä. Olemme, minä ja Annemari, olleet myymässä Helsingin sarjakuvafestivaaleilla vuodesta 1998. 2002 pidimme välivuoden. Vaihdamme kuskia hiukan Mäntsälän jälkeen. Minulla on ollut ajokortti viisi päivää ja auto käyttäytyy levottomasti. Raskas kuorma takana etuvetoisessa autossa ja sadankahdenkymmenen nopeus on ehkä liikaa vanhalle Opelillemme. Puoli kymmeneltä olemme Aktia-salin edessä ja kannamme kirjakuorman kolmanteen kerrokseen Pienlehtitaivaaseen. Ovella vaihdamme muutaman sanan Ville Hännisen (Toimittaja) kanssa ja Annemari lähtee viemään autoa ilmaiseen parkkiin Olympiastadionin parkkipaikalle. Minä jään laittamaan myyntipöytää edustuskuntoon.

Pariisista tuli edellisen vuoden tapaan laatikollinen Fremokin kirjoja myyntiin. Fremok on ranskalais-belgialainen kustantamo. Pyysin, että lähettäisivät tänä vuonna vähemmän kirjoja. Edullisia, ei mielellään yli kahdenkymmenen euron hintaisia ja vain kaksi kappaletta kutakin. Lopputulos: 26 eri nimikettä! Mukana myös yli kahdenkymmenen euron ja enimmillään neljä kappaletta yhtä nimikettä. Kun lisäksi on muutama Edition Modernen, Ubun ja oman leikkikustantamomme Daadan kirjoja, täytyy meidän saada mahtumaan 1m x 1,5m pöytäämme 37 eri painotuotetta. Lisäksi on t-paitoja sekä kangaskasseja. Mutta ne saamme esille myyntipöydän taakse seinälle.

Kymmeneltä alkaa hiljalleen valua ostavaa väkeä kolmanteen kerrokseen. Ensimmäiset ostot meidän pöydästä tapahtuvat yhdentoista aikoihin. Sitä ennen on Annemari palannut Olympiastadionilta ja itse olen ostanut Kaisa Lekan tekemän minipulun, Kaisan myyntipöytä on meidän vieressä, sekä meistä hiukan oikealla edessä Jussi Salakan myyntipisteestä Niinku-kissa pehmolelun (valmistettu 5 kappaletta). Iltapäivällä Petteri Tikkanen tulee silminnähden kiihtyneenä näyttämään ostamiaan Jack Kirbyn Kamandeja. 3 euroa kappale! Pienlehtitaivaassa parven perällä on amerikkalainen keräilijä myymässä Kirby-originaaleja 300 euroa kappale! Samaa ihmettä käyn vielä uudestaan viikonlopun aikana katsomassa Juba Tuomolan kanssa ja mainostan Atakille ja monille muille. Kirby-originaaleja pienlehtitaivaassa! Joskus kahden jälkeen tulee Benjamin Bergman tuuraaman meitä. Kirjaudumme Torni-hotelliin. Huone on pieni pettymys. Toisessa kerroksessa, viime vuonna meillä oli huone ylhäällä komealla näköalalla, eikä ammetta. Olin jo suunnitellut palaavani illalla huoneeseen ajoissa ja makaavani loppupäivän vedessä. Täytyy keksiä jotain muuta. Hotellilta jatkamme galleria Myymälä2 katsomaan Atakin näyttelyä. Tutustuimme aiemmin päivällä herra Georg Barberiin eli Atakiin. Johanna Rojola esitteli meidät. Atakin näyttely on hieno ja Annemari suunnittelee tosissaan ostavansa yhden teoksen. Millä rahalla? Taulu jää ostamatta. Palaamme takaisin Aktia-salille. Benjamin on poissaolomme aikana myynyt yhden kangaskassin. Kuuden aikoihin Vesa Vitikainen kehoittaa ihmisiä poistumaan rakennuksesta sillä tilaan lasketaan pian hermokaasua. Lopetamme myynnin ja laitamme kankaan kirjojen päälle. Pienlehtitaivaan myyjille vakuutetaan kirjojen olevan turvassa, eikä huoleen ole syytä. Otamme kuitenkin vaihtokassan mukaan.

Aiemmin päivällä sovin Atakin ja Johannan kanssa illallisesta ja että näemme Tornin katolla ravintolassa 19.15. Annemarille kerroin ajaksi 19.00. Myöhästymme silti hiukan. Annemari keksii seitsemältä alkaa pesemään paitaansa. Tornin katolla näemme Rojun ja Atakin. Otamme Annemarin kanssa aperatiivit ennen ruokaa. Kaksi drinkkiä. 15 euroa! Johanna kertoo uudesta poikaystävästään joka paljastuu vanhaksi tutuksi Turusta. Drinkkien jälkeen suuntaamme syömään Sikalaan (Seahorse). Atak antaa minulle King Kong und die Nato sarjakuvan. Tytöt syövät oikeaa ruokaa ja minä ja Atak tilaamme molemmat ison alumiinivadillisen pyttipannua. Ruoka on suolaista eikä eroa mitenkään pakastealtaan vastaavasta. 11 euroa. Ruokailua säestää heti meidän peräämme ravintolaan tullut suomen-ruotsalainen miesjoukko taukoamattomalla kova-äänisellä laululla. Sikalasta jatkamme Taidehallille. Istumme naulakon alla vessan vieressä ja juomme olutta. Humalainen Aapo Rapi esittelee itsensä. Hieno vakosamettipuku.

Sunnuntaina herätyskello soi varttia yli kahdeksan. Syömme tukevan aamiaisen, maksamme 103 euron hotellilaskun ja kiirehdimme kymmeneksi Aktia-salille. Olen lupautunut myyjäksi pienkustantajien yhteispöytään kello kymmenestä kahteentoista. Melkein samalla kun pääsen istumaan myyntipöydän taakse, soittaa Annemari yläkerrasta. Pienlehtitaivaassa on sotkettu paikkoja. Meidän pöydästä on vedetty lakana kirjojen päältä ja heitetty t-paitojen ja kassien kanssa toiselle pöydälle. Kaisan pöydältä on pinssejä viskottu pitkin lattiaa. Verenpaine nousee ensimmäistä kertaa sunnuntaina. Toisen kerran kahden tunnin päästä, kun myyntivuoron pitäisi vaihtua. Seuraavaa myyjää, Tommi Musturia ei näy. Soitan Musturille. Ja ilmeisesti herätän. Musturi lupaa tulla hetimiten. Kaksi tuntia pidätetty vessahätä on armoton, tuskanhiki puskee kasvoille, rakko on räjähdyspisteessä ja ainoa festari ohjelma jonka haluaisin nähdä, Matti Hagelbergin esitys, jää näkemättä. Kiroan Musturin alimpaan helvettiin. Perkele! Puoli yhdeltä Iina Kallis päästää minut pinteestä mutta Hagelbergin esitys on jo ohi. Myöhemmin Tommi Musturi käy pyytämässä anteeksi ja asia on sillä sovittu. Hiukan aikaisemmin selvisi mitä pienlehtitaivaassa oli yöllä tapahtunut ja miten se liittyi Musturin myöhästymiseen. Tapahtumien kulku on kuulopuheena seuraava. Tero Salomaa (festivaalijärjestäjä) oli yöllä tuonut joukon sarjakuvaväkeä Aktia-salille jatkoille ja sammunut itse avaimien kanssa jonnekin lukkojen taakse, siten ettei kukaan saanut häneen yhteyttä. Vieraat eivät päässeet ulos rakennuksesta ja Harri Römpötti oli alkanut kaataa pienlehtitaivaassa myyntipöydiltä tavaraa pitkin lattiaa (suurin sotku oli siivottu ennen myyjien tuloa). Kuudelta aamulla Salomaa oli jotenkin saatu hereille ja avaamaan ovet. Väsyneet vieraat, joiden joukossa Tommi Musturi, pääsivät lopulta kotiin.

Iltapäivällä Lewis Trondheim ja Peter Snejberg käyvät pöytämme tarjonnan läpi (Tässä vaiheessa en tiennyt keitä he olivat). Teen Snejbergin ostamaan Pohja-albumiin omistuskirjoituksen pienellä kuvalla. Trondheim sanoo meidän olevan amatöörejä, mikä on totta, ja lisää ettei sarjakuvissani ole huumoria mutta raapustaa samalla nettisivujemme osoitteen tai jotain muistikirjaansa. Vastaan sarjoissani olevan huumoria mutta sitä on vaikea selittää. Hmm. Hans Nissen juoksee pöytämme ohi ja vastaa tervehdykseeni jotain Jeesuksesta. Seuraamme Herra Nissenin katoamista massaan silmät pyöreinä. Myöhemmin saamme kuulla festivaalijärjestäjien kieltäneen pienlehti Jeesus/Lutka myynnin yleisen edun nimissä. Sarjakuva ei kaipaa kielteistä julkisuutta. Hans oli käynyt vilkaisemassa lehteä ostomielessä mutta lehti ei vaikuttanut mitenkään erityisen mielenkiintoiselta ja oli jäänyt ostamatta. Jokatapauksessa tapaus herättää negatiivisia tuntemuksia siitä mitä suomalaisessa sarjakuvaskenessä tapahtuu ja minkä tyyppiset ihmiset ovat päättävissä asemissa. Mutta oikeasti ei voi valittaa koska meillä on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa asioihin. Paljon on kiinni omasta aktiivisuudesta. Ongelma on siinä ettei niillä jotka tekevät sarjakuvia ole aikaa, eikä voimia osallistua yhteisiin asioihin koska joutuvat sarjakuvien raapustamisen ohessa elättämään itsensä ja mahdollisesti myös perheensä. Kolmen aikoihin Pienlehtitaivaassa on hiljaista ja Annemari patistaa minut ostoskierrokselle. Yläkerran hiljeneminen saa selityksensä Aktia-salin puolella. Joudun keskelle ihmisvyöryä. Jeff Smith esiintyy. Ostan Minä, Lewis Trondheim, Laikku 03 ja 04, Alinka, Super Esteban 3, Paha moka ja Linnunpelätin sarjakuvat.

Kuudelta pistämme myymättömät tavarat takaisin pahvilaatikoihin ja laatikot Opelin takakonttiin ja suuntaamme kohti Lahtea. Festariohjelmaa näimme tänäkin vuonna vain nimeksi. Festivaalit näyttäytyivät meille myyntipöydän takaa monina tuttuina kasvoina vuosien varrelta sekä lukuisina uusina. Myynti oli edelliseen vuoteen verraten hyvää ja olen tyytyväinen. Aihetta henkseleiden paukutteluun ei kuitenkaan ole. Parasta olivat uudet solmitut ystävyyssuhteet ja tuttavuudet. Mukavaa oli vaikka pari kertaa otsasuonta tykytti. Ensi vuonna uudestaan.